Tärkeintä on lapsi – sekä lapsen ja äidin suhde, ja siten myös äiti. Kun tärkein on hyvin, kaikki on jo hyvin. Upeaa on myös, kuinka paljon korvaamatonta lisää isä voi parhaimmillaan antaa ja tuoda. Äidinrakkaus ja isänrakkaus ovat ihmisen kantavimmat voimat elämän läpi.
Kysymykseen meistä yhdessä kumppanuusvanhempina liittyy minusta kymmenen keskeistä teemaa: miksi sinä ja miksi minä haluamme vanhemmiksi; miksi haluamme biologisiksi vanhemmiksi; mikä sinusta ja mikä minusta on tärkeää vanhemmuudessa; miksi olemme avoimia kumppanuusvanhemmuudelle; mikä sinusta ja mikä minusta on tärkeää elämässä; mitä meillä olisi antaa kumppanuusvanhempina; kuulla riittävästi toistemme elämästä – olleesta, olevasta, edessä piirtyvästä; mitä toivomme toinen toisistamme ihmisinä; miten elämäntilanteemme sovittuvat yhteen ajatellen jaettua vanhemmuutta; mitä ajattelemme kumppanuusvanhempien keskinäisestä suhteesta.
Seuraavassa vähäsen näistä jokaisesta. Jos sinussa resonoi, niin puhutaan rauhassa lisää.
1. Miksi vanhemmaksi
Lapset ovat ihania, kertakaikkisen ihania. On suurta saada vanhempana hengittää sitä.
Lapsissa on toivo. Heillä jokaisella on luonnonedellytykset kasvaa hyvän lähettiläiksi: tuomaan elämänsä aikana lukemattomille määrille ihmisiä valoa ja kaikkinaista hyvää. Tuon kerrannaisvaikutukset ovat valtavat. On suurta yrittää vanhempana edistää tuota kuitenkin siten, että lapselle kehittyy myös valmiudet sanoa ystävällisesti ”ei” aina silloin, kun on sen aika ja paikka.
Tykkään lapsista. Lapset tykkäävät minusta. Hyppäävät syliin, telmivät, pyytävät puuhiinsa. He myös uskoutuvat ja luottavat. Ehkä siksi että: Käsitän ja kohtelen lapsia täysivertaisina ihmisinä; Tunnen riemua heidän riemuistaan ja osaan heittäytyä mukaan – en lapsena, vaan ihmisenä; He rakastavat epäsovinnaisuuttani ja yhdessä tehtäviä touhuja; Autan lapsia näkemään kaikessa ihmeen ja he ovat siinä erinomaisia oppilaita, ja opettajia; Tiedän, että lapset eivät ole koskaan lapsellisia, vain kypsymätön aikuinen voi olla.
2 MIKSI biologinen vanhemmuus?
Olemme ikiaikaisen katkeamattomuuden tuotoksia; on luonnollista asettua osaksi noita ketjuja. Siinä ikään kuin vastaanotetaan soihtu kunnioittaen ollutta, kannetaan sitä oma aikamme sitä arvostaen, ja ojennetaan eteenpäin uutta luoden. Millekään muulle pohjalle ei voi rakentua yhtä kantavia ja kestäviä siteitä. Kun suurisydäminen aikuinen kohtaa kysymyksen ”sinä vai lapsi”, kun vain yksi voi pelastua tulipalosta, on viive vastauksessa luonnollinen. Kun vanhemmalta kysytään ”sinä tai lapsesi”, tulee vastaus ”lapsi” viiveettä.
Kaiken muun voi purkaa paitsi verisiteet, ne ovat luonnon määräämiä. Biologinen side murtaa rakkauden maksimirajan, tekee absoluuttisesta rakkaudesta mahdollisen.
3 TÄRKEÄÄ vanhemmuudessa?
Painotukset elävät lasten kasvaessa ja aikanaan aikuistuessa. Perusasiat kuitenkin pysyvät, vaikka toteutusmuodot muuttuvat: Antaa syliä ja rakkautta ilman ehtoja; Iloita yhdessä siitä mitä on, sillä jokaisessa hetkessä on ihme; Olla läsnä, kiireittä.
Rakentaa perusturvaa – juurruttaa luottamusta, että elämä kantaa. Tukea ja mahdollistaa lapsen kasvaminen kokonaiseksi itsekseen.
Olla hyvänä esimerkkinä. Tunnistaa samalla oma keskeneräisyys ja kasvaa itse jokainen päivä. Lapset toimivat parhaina opettajina ja todistavat näinkin, että vanhemmuus jos mikä on saamista antamalla.
Tukea kaikkia lapselle tärkeitä ihmisiä. Pitää huolta itsestä ja jaksamisesta; ymmärtää pyytää apua ja oppia vastaanottamaan sitä.
Kun lapsi toimii ei-kivalta tuntuvalla tavalla, niin harvoin siinä hetkessä on käskyjen, kieltojen ja käyttäytymisohjeiden aika. Taustalla on syiden ja seurausten pitkät ketjut, ja juurisyyt yleensä muualla kuin lapsessa. Tämän tiedostaminen pitää sydämen lapsen puolella; Ei koskaan lasta vastaan, vaan lapsen rinnalla. Samalla tunnistuu tärkeitä asioita – ollaanhan aarrearkulla –odottamaan myöhempiä aikoja.
Vanhemmalla on tavattoman paljon ymmärrystä, mikä lapselle on parhaaksi, ja sen mukaisesti tulee toimia. Tämä vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta. On jatkuvan oppimisen paikka harjaantua hoksaamaan oikea hetki ja oikea tapa kuvata lapselle omat mielipiteensä sekä antaa neuvot ja ohjeet.
4 MIKSI avoin kumppanuusvanhemmuudelle?
Se on joskus ainoa mahdollinen ja monesti paras vaihtoehdoista: paras lapselle, äidille, isälle, kaikille.
Kumppanuusvanhempien lapsi on aina toivottu. Häntä ei koskaan yritetä saada parisuhteen pelastamiseksi. Eikä hän koskaan joudu parisuhdepettymysten maksajaksi. Hän välttyy kamalalta kysymykseltä, johtuiko vanhempieni ero minusta?
Kumppanuusvanhemmuus suosii asioiden ennakoimista, ja nimenomaan lapsen ja vanhemmuuden näkökulmista. Kun vielä vanhemmat ovat alusta pitäen aikuisia, ovat edellytykset hyvälle kasvuympäristölle oivalliset.
5 ELÄMÄSSÄ mielestäni tärkeää?
Nähdä elämä lahjana ja kasvaa avoimuudessa sille. Nähdä suuruus pienessä. Määrittää arvonsa omaehtoisesti tiedostaen perinteessä elävä viisaus. Laajentua erityislaatuisena itsenänsä ja ihmisyydessä.
Ymmärtäväisyys ja ystävällisyys toisia kohtaan. Armollisuus itselle. Sisäistää rakkauden ja lämmön keskeisyys kaikessa. Olla läsnä muiden luona ja hetken äärellä. Vaalia antamisessa ja vastaanottamisessa runsautta, tasapainoa ja jaksamista.
Rakentaa sen pohjalta, mitä on, ei sen, mitä ei ole: onnellisuus kumpuaa kiitollisuudessa. Nähdä ja tuntea sijansa paitsi tässä omassa ajassamme, niin myös suhteessa olleeseen ja tulevaan.
6 MITÄ minulla on antaa kumppanuusvanhempana?
… rakkautta – kaikkea sitä, mikä käy yksiin kaiken tässä kirjoitetun kanssa
… valmiudet havaita lapsen tarpeita ja mahdollisuuksia sekä keinoja vastata niihin sekä itse että yhteyksieni avulla
… juurruttaa lapseen oppimisen iloa sekä ohjata oppimaan ajattelua
… opettaa uskallusta pysähtyä sekä kykyjä käsitellä tunteita ja sietää kipuja kasvun lähteinä
… johdattaa tuntemaan kehonsa ja nauttimaan rennosti terveellisistä asioista
… bohemiutta ja avarakatseisuutta
… taloudellista turvaa koko elämän ajaksi
…. turvaa laajemminkin, sillä jos lapsen äidillä on ongelma, jossa lapsen isä voi auttaa ja äiti haluaa niin, niin lapsen isä auttaa; ja jos sinulle tapahtuisi jotakin dramaattista ja lähipiirisi olisi ohut, voit olla varma, että lapsi sijoittuisi omana itsenänsä rakkaudelliseen huomaan
… montaa ylisukupolvista hyvää: lähtien fyysisestä terveydestä ja pitkäikäisyydestä, päätyen lähipiiriini, jota leimaa lämpö ja suvaitsevaisuus
… vastuunkantoa silloinkin, jos kaikki ei menekään – esimerkiksi lapsen terveyden puolesta – niin kuin toivottiin
… ymmärryksen ytimestä: elämä ei ole projekti, elämä on lahja. Pienen lapsen kohdalla tämä tiivistyy iltaan, kun lapsi nukahtaa, vanhempi paijaa vielä hiuksista, ehkä hipaisee huulilla otsaan ja tuntee ”tämä oli onnellinen päivä”.
7 MINUSTA?
Elämässäni on ollut ja tapahtunut valtavasti. Tunnen siitä syvää kiitollisuutta. Olen onneksi saanut myös kantaa vastuuta monista ja paljosta sekä joutua riittävän monta kertaa selkä seinää vasten.
Tunnen itseni aikuiseksi: selkeäksi, oikeudentuntoiseksi sekä aika paljon jo hahmottavaksi. Ajattelen tehtäväksemme edistää hyvää. En hätkähdä pienistä, enkä esitä moraalisia arvostelmia toisista. Pystyn tuntemaan tyynesti valoa, varjoa, niissä toinen toistansa sekä sellaisia valojen ja varjojen yhdistelmiä, jotka tuntuvat kehossa hyvältä tai eivät tunnu hyvältä; kaikilla on aikansa ja paikkansa.
Minusta voimme ymmärtää vain itsemme ja jos teemme sen, ymmärrämme toisetkin. Ja kun kieltäytyy olemasta koskaan valmis, kehittyy alati nopeammin. Samalla mahdollistuu huikea: Voi yhtä aikaa olla kaikkien niiden ikäinen, joita on ollut ja on.
Aikani on aina hengittänyt. Kiireettä ehtii vaikka mitä: pysyy läsnä, pysyy luomisvoimaisena ja pysyy tikissä.
Tiedän, että kaikki, mitä panemme suihimme, on myrkkyä tai lääkettä: tykkään lääkkeistä!
Tykkään, kun rakennetaan rauhaa, ei tärkeillä, kutsutaan kaikki mukaan, huomioidaan heikommat, tuetaan toinen toisia, suvaitaan, ollaan sinut itsensä kanssa, noustaan estämään väärää, ollaan tahdikkaita, ei miellytellä, muutetaan iloisena mielipidettä kun oivalletaan uutta, rakastetaan totuudellisuutta, ollaan älyllisesti rehellisiä.
Minuun eivät ole koskaan tehonneet komentelut. Enkä keksi, miten voisin tulla jonkun sanoilla loukatuksi. Pahoittelen tuotettuani ymmärtämättömyyttäni harmia. En muista milloin olen viimeksi pyytänyt anteeksi, koska käsitän, että anteeksi pyydetään, jos tieten toimitaan alamittaisesti.
Olen kasvattanut hyvin läheisenä vanhempana kaksi tytärtä. Tai siis tarkemmin ilmaisten kasvattanut, tukenut ja nähnyt kasvun sekä kasvanut itse. He ovat nyt aikuisia, itsenäisiä, tasapainoisia, humaaneja. Suhteeni heidän äiteihinsä ja heidän muihin läheisiinsä ovat lämpimät, rakkaudelliset.
Olen kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta ja mielen sisäisestä. Ammatteja on ollut useampia ritirinnan: aikuisiällä ne ovat liittyneet tieteeseen, yrityksiin ja johtamiseen, taiteeseen ja yhteiskuntaan. Ammatit ovat sulautuneet harrastuksiin. Päälle ovat olleet harrastusharrastukset: näihin on sisältynyt paljon pysähtymistä, havainnointia, pohdintaa, urheilua, kirjallisuutta, musiikkia ja ylipäänsä kulttuuria monessa muodossa.
- ….Ai niin, mä oon kiva ja rento tyyppi.
8 SINUSTA?
Toivon, että olisit vahva luullakseni kaikista vaativimmalla tavalla: uskallat pysähtyä ja eritellä kulloisetkin ajatuksesi ja tunteesi sekä käydä siitä elämää eteenpäin. Muuten uskon, että olet täydellinen juuri sinänä, joka olet ja joksi olet muovautuva.
Olen hyvin kiinnostunut kuulemaan sinusta, sinästä.
9 MITEN ELÄMÄNTILANTEEMME JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄMME OSUVAT YKSIIN?
Olen ikinuori, mutta kalenterivuosissa niin, että viikko/viikko -rytmi ei olisi lapsellemme parhaaksi. Voisiko hän asua pääosin luonasi, perusrytmi esimerkiksi 12 pv/14 pv? Sanon perusrytmi painottaen ydintä: olen aina valmis tekoihin ja avun antamiseen sekä muutoksiin ja joustoihin lapsen ja äidin hyväksi.
Entä joustavuus mahdollisissa isommissa muutoksissa, jos vaikka muutatte ulkomaille? Tietysti jos se on parhaaksi ja elämä vie. Silloin asiat tulee sovittaa hyvillä tahdoilla. Voimme aavistella edessä olevasta vain vähän: tärkeintä on yhteinen luottamus uskaltaa antautua prosessille ja siitä syntyvälle tuntemattomalle.
Olen Helsingistä. Pidän Helsingissä pääasiallista kotiani. Valtaosa läheisistäni asuu pk-seudulla.
10 ME YHDESSÄ kumppanuusvanhempina?
Kumppanuusvanhemmuus on ennen muuta kummankin omaa vanhemmuutta suhteessa lapseen. Valtava lisä siihen saadaan, kun kumppanuusvanhempien keskinäinen suhde kasvaa vanhemmuuden lähtökohdista: toisen vilpittömästä tukemisesta hänen vanhemmuudessaan sekä hänen ja lapsen välisessä suhteessa.
Lapselle on parhaaksi, kun hänellä on rakkauden täyttämä suhde sekä äitiin että isään. Suotuisa kasvualusta tälle ovat arkiset asiat: miten pidetään yhteyttä ja viedään asioita eteenpäin lapsen kannalta parhain päin? Vakaimman pohjan tarjoaa, kun vanhemmat kokevat toinen toisensa omalle rakkaalle lapselle rakkaana vanhempana.
Syntymällä on aina myös ”luojallinen” taso. Kahdesta kaikkeudesta syntyy yksi uusi kaikkeus. Koska lapsia ei viime kädessä hankinta vaan saadaan, ovat he suurimpia mahdollisia lahjoja. Heistä on – kauneimmillaan – perusteltua puhua rakkauden hedelminä. Vaikka sinä ja minä emme kumppanuusvanhempina voi tarjota meidän rakkaussuhdettamme kehykseksi syntyvälle lapsellemme, voimme silti tarjota hänelle hyvin rakkaudelliset lähtökohdat, kun tunnemme, että tuleva lapsi on kahden rakkaudellisen ajatuksen hedelmä.
Kysythän lisää, kerro ajatuksistasi
Ethän epäröi kysyä lisää, ja kertoa ajatuksistasi, peloistasi, haaveistasi, arvoistasi, toiveistasi, tarpeistasi, sinusta.
Saat yhteyden minuun alla olevalla lomakkeella.
Vastaan sinulle varmasti.
Jos tapaamme, niin siitä edespäin tapaan tässä asiassa vain sinua siihen asti, kunnes meillä on yhteinen ymmärrys mahdollisuudestamme.
Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla: kvanhempi @ gmail.com (poista välit).